Sivut

tiistai 12. marraskuuta 2013

Pyydän sua kuuntelemaa mun vieree hetkeks

Ajattelin ensin  että toteutan haasteen jonka sain, mutten nyt jaksa ruveta etsimään kuvia, joten teen sen ehkä myöhemmin.
Onko teillä kappaleita jotka ovat teille tärkeitä, kuvaavat teitä? Itselläni on muutamia, mutta tärkein niistä on kuitenkin Uniikin Pohjalt. Tätä kappaletta olen kuunnellut paljon, enkä kyllästy siihen ikinä. Se kuvaa minua todella hyvin.

"En olis ikinä uskonu et tälläst tapahtus,
et mielenterveydest tulis mulle paha vastus.
Näit pienii perkeleitä vaani päissä
ja välil meno lähti käsistä ku faanin häissä.
Silloin mä huusin, liikuin ja riehuin.
Kukaan ei vaa tajunnu et mun pään sisäs kiehu
aika ajoin ehkä pari astet liikaaki."

Monet ovat kysyneet miksi kuuntelen tälläistä negatiivista musiikkia, mutta mielstäni tässä on kannustava ja positiivinen sanoma. Tämähän kertoo siitä kuinka ei saa luovuttaa, vaan puhuttava jollekkin, tehtävä oikeita valintoja. Kertoo parantumisesta.

"Kaksonen, yleensä iloinen ja avoin,
ja koitan ottaa läheiset huomioon kaikin tavoin.
Ja kaikin tavoin koittan peittää pimeen puoleni,
välil on kun jedi tahtomattaan pimeel puolel.
Siel huimaa, kaikki kaatuu ympäriltä
ja pääs pyörii edelleen vaik suljen mun silmät.
Siel mun sydän ammottaa tyhjyyttään
en käsitä sitä miten ne ei välitä yhtään
ja se pelotti eniten, mut teki hyvää myöntää et olin ite mun pahin vihollinen"

Olin jo aikaisemmin myöntänyt itselleni olevani sairas, itseni pahin vihollinen. Mutta nyt en toisaalta enää halua myöntää sitä, en tiedä, olen hieman asian rajamailla. Tuntuu ettei mikään enää auta, ja suunta on ollut vain alaspäin eikä muuksi muutu.. Kaikki mitä minulle sanotaan ,saa minut ajattelemaan että tein sen väärin, en kelpaa. Tänäänkin minulta vain kysyttiin että missä koiran ruuat on? Ensimmäinen ajatukseni oli, "noni, neki laitoin väärää paikkaa"
Onneksi huomenna terapia, toisaalta ahdistaa mennä, koska pitäisi puhua ja kertoa kuinka huonosti todella voin, mutta tiedän etten pysty. Hymyilen taas ja olen niinkuin kaikki olisi hyvin.
En enää tiedä mitä tehdä, olen luovuttanut.. Jotenkin olo ollut taas todella huono, ajattelen joka päivä sitä, kuinka paljon helpompaa olisi, jos minua ei enää olisi. Mutta yritän jaksaa, jos en muiden niin näiden hevosten ja koirien tähden.

"Ja jos vain jatkaa ja jatkaa alaspäin
niin on mahdotont enää matkata takaspäin"

Ajattelin kun blogin aloitin, että tuskin jaksan pitää kauaa, ei ketään kiinnosta eikä kukaan lue.
Mutta parissa päivässä sainkin jo teidät kolme ihanaa lukijaa, sekä kommentteja. Suuret kiitokset siitä teille ♥ Annatte vain lisä intoa kirjoittaa ja jatkaa, kiitos teidän ihanien ja kannustavien kommenttien !
Onko teillä muuten mitään toiveita mistä voisin kirjoittaa? Jos joskus tulisi ihan aiheestakin kirjoitettua.
Mutta kiitos vielä teille jotka seuraatte, kommentoitte tai ihan muuten vaan luette !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti