Pää täynnä lauseita, jotka eivät pääse ulos

Paljon lauseita ja asioita jotka haluaisin kirjoittaa, mutta kun istun koneelle pääni lyö tyhjää..

Minulle saa heittää haasteita ja kysymyksiä, ne tekisivät minut iloisemmaksi kun saisi aihetta kirjoittaa muutakin kuin valitusvirsiä :)

Tässä tatuointi, jonka kävin kesän alussa ottamassa. Kuva tulee vielä jatkumaan, kunhan saan rahaa.

Siivet jotka eivät kantaneetkaan

Pari viikkoa ehdin jo uskoa ja toivoa että voitan tämän. Kerrankin minulla menee asiat hyvin, kuntouttavassa työtoiminnassa on mukavaa, terpaia säännöllistö ja tutut työntekijät  tukena.

Mutta sehän olikin liian hyvää jatkuakseen pidempään.

Nuorisopsykiatrian lääkärini tulee vaihtumaan vuoden loppuun mennessä

Minun tuki ja turva, kissani, kuoli. Minulla on liian kova ikävä murusta, istun joka ilta rapulla ja odotan. Jospa se tulisi?

Kuntouttava työtoiminta vaihtoi nimeään ja henkilöstöä. Olen täysin tyhjän päällä, kukaan ei inffonnut minua. Minne saikkulaput, kenelle soitan jos asiaa? Kukaan ei kysynyt miten minulla menee, lätkäsivät lapun pöytään, nimi tuohon ja voit mennä jatkamaan hommia. Ketään ei kiinnosta minä, heidän asiakkaansa, kunhan vaan heidän homma pyörii ja palkka juoksee.

Psykiatrini jäi lomalle, seuraava aika vasta elokuussa. Jaksanko niin pitkään? Vaikka en hänelle puhu suoraan, hän tuntee minut jo kymmenen vuotiaasta asti, ja osaa lukea minua. Voin luottaa häneen.

Rakas, tule takaisin

Istun valjashuoneen lattialla ja laitan tavaroita paikoilleen. Kuulen kun nimeäni huudetaan ulkona. Menen ja kysyn mitä nyt?
Mustavalkoinen kissa on jäänyt auton alle, onko meiltä kissa kadoksissa?
Se paniikki mikä iski, kaikki muut kissat on tallissa paitsi minun.
Juoksen paniikissa tielle, näen kituvan kissan tienpientareella.
Lyyhistyn maahan, Se on minun. Minun hölmöläis muruseni, minun ainut valopilkkuni.
Nostan kissani syliin, tunnen sen sydämmenlyönnit, sen hengityksen. Itken, en pysty liikkumaan.
Nousen ylös rakas sylissäni. Pian se vetää viimeisen hengen vedon ja retkahtaa elottomaksi.
Tämä ei voi olla mahdollista, ei..

Nyt rakkaani lepää, katselee pilven reunalta. Jäin yksin, kukaan ei käperry viereeni, nuku sylissäni, kävele perässäni. Joka ilta istun rapulla odottaen että muru tulisi, niinkuin aina ennen. Mutta ei, olen yksin.
Kuka nyt minut pitää hengissä kun olen luovuttanut. Syy elämiseen kuoli. Mikään ei enään tunnu miltään, olen kuin zombi. Odotan vain pois pääsyä.
Elä hätäile, tulen pian perässä.

Lepää rauhassa rakas <3 Ikävöin sinua liikaa, sydämmeni on nyt tyhjä. Olit elämäni valo, syy jatkaa eteenpäin. Pieni pala kerrallaan kuolen pois. Nyt jäljellä on enää kuori.

Paljon onnea minä, 20 vuotta

Tänään tuli mittariin tuo monille niin maaginen "aikusuuden" rajaksikin kutsuttu 20 vuotta. Mutta älkää huoliko, henkisesti minusta ei aikuista tule vielä hetkeen ! :)
Lärvikirjan seinä on täyttynyt oonitteluista. Kasvotusten onnitellut neljä, äitini, isäni, mummoni ja työkaverini, ja tekstiviestillä kaksi. Itseäni ei nuo lärvin onnittelut lämmitä, puoli tutut ja lähes tuntemattomat kirjoittavat seinälleni onnea, ja en edes tykkää siitä että seinä niistä täyttyy.

Arvostan kortteja sekä kasvotusten sanomista, silloin koet itsesi arvokkaaksi. Lahjojakin sain kaksi, mummolta rahaa ja vanhemmiltani rahaa sekä sukat (+karkkipussin minkä isäni söi x) ). Itse itselleni varasin tatuointi ajan, joka on jo ylihuomenna, vasempaan käteeni tulee arpien päälle teksti Free Yourself sekä sulka josta lähtee lintuja. Se merkitsee minulle kaikkea sitä mistä olen jo selvinnyt, antaa voimaa jaksaa taisetelussa itseäni vastaan, kannustaa vapauttamaan itseni !

Monet kysyvät miten vietin syntymäpäiväni, täytinhän pyöreitä. No en ole juhlinut mitenkään, aamulla töissä ja sossussa, koko päivän yksin. Jippii, todella juhla fiilis.. Toivoin että joku pyytäisi kahville, käymään tai jotakin, melkein ihan mitä vaan. Mutta ei, istun tietokoneella yksin.

Mietin, mitä olen saavuttanut 20 vuodessa ?

Olen sairastanut yli puolet elämästäni, tuhonnut itseäni niin sisältä kuin ulkoa.
Olen menettänyt lähes kaikki ystäväni
Olen yhä elossa, ainakin fyysisesti

Olen saanut tehdä työtä hevosten parissa, päivä päivältä rakastanut ja ajoittain vihannut näitä nelijalkaisia ystäviäni aina vain enemmän ♥
Minulla on kissa, joka on minulle kaikki kaikessa sekä mussukkani, mutakuononi, puskapolleni Kaapo. Vaikka eihän se virallisesti minun ole ♥
Näiden kahden näkeminen ja ilmeet auttavat jaksamaan eteepäin.