Muistot, niin kultaiset mutta silti synkät.

Taas niitä hetkiä kun uppoudun selailemaan vanhoja kuvia, ajasta jolloin osasin nauttia, olla iloinen. Joissakin kuvissa välittyy silti se synkkyys ja varjo, mutta silti onnellisuus. Ne kaikki hullut ideat, sekoilut ja seikkailut.
Ne ystävät mitä silloin oli, mihin ne hävisivät? Mihin minä katosin?
Jos olisin tuolloin tiennyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan, olisin varmasti luovuttanut. Mutta eihän kukaan osaa ennustaa tulevaa, eihän?

Katselen kuvia ja tajuan, minulta puuttuu ystävät, haluaisin pitää hauskaa, juahaa paskaa ja tehdä kaikkea mitä yhdessä tehdään. Mutta yksin en siihen pysty. Kulutan päiväni aina samalla tavalla, ilman iloa ja hyviä ideoita.

Postailuni on taas ollut todella epäsäännölistä, ja kannan siitäkin huono omaatuntoa. Mutta tällähetkellä yritän hoitaa kaikki sotkut samaan aikaan, joka kuluttaa minut loppuun. Teen kahta työtä, käyn terapiassa ja yritän hoitaa elämääni edes johonkin suuntaan. Mutta nyt olen liian väsynyt kaikkeen, katseesta ni puuttuu ilo, en enää ole se iloinen höpöttäjä.

Haluan vielä kiittää edelliseen postaukseen tulleista kommenteista, olette saaneet hymyn huulilleni, myös niinä heikkoina hetkinä. Olen lukenut kommenttejanne uudelleen ja uudelleen, ja minulle on tullut tunne että joku välittää. Kiitos ♥

Kuinka kauan täytyy jaksaa?

Kuinka paljon minun täytyy jaksaa? Entä jos en enää halua? Olen luovuttanut, en jaksa, en halua.

Mikään ei enää tunnu miltään, en välitä. En kiinnostu mistään, toimin kuin robotti.
Herään aamulla ajatukseen, miksi heräsin, miksen nukkunut pois? Mutta pakko nousta, hoitaa hevoset, tehdä työt. Joka päivä sama kaava, nousen, syötän hevoset, juon kahvin, vien ne ulos, siivoan karsinat, otan ne sisälle, menen nukkumaan. En saa enää mistään hyvän olon tunnetta, millään ei ole väliä.

Haluaisin viiltää, syvälle, syvemmälle kuin ennen. Mutta sekään ei tunnu miltään, tuijotan vain verivanaa ilman sitä hyvän olon tunnetta. Haluan tehdä jotain pahempaa, murtaa luita, jotain.

Äänet käskevät minua toimimaan, viiltämään, kuolemaan. Ne haukkuvat minua, syyttävät ja minä uskon.  Joka ilta, tumma hahmo seisoo takanani, tuijottaa ja odottaa että nukun pois. Sekin haluaa minun kuolevan.

Olen luovuttanut, en enää pysty muodostamaan edes järkevää tekstiä.