Rakas, tule takaisin

Istun valjashuoneen lattialla ja laitan tavaroita paikoilleen. Kuulen kun nimeäni huudetaan ulkona. Menen ja kysyn mitä nyt?
Mustavalkoinen kissa on jäänyt auton alle, onko meiltä kissa kadoksissa?
Se paniikki mikä iski, kaikki muut kissat on tallissa paitsi minun.
Juoksen paniikissa tielle, näen kituvan kissan tienpientareella.
Lyyhistyn maahan, Se on minun. Minun hölmöläis muruseni, minun ainut valopilkkuni.
Nostan kissani syliin, tunnen sen sydämmenlyönnit, sen hengityksen. Itken, en pysty liikkumaan.
Nousen ylös rakas sylissäni. Pian se vetää viimeisen hengen vedon ja retkahtaa elottomaksi.
Tämä ei voi olla mahdollista, ei..

Nyt rakkaani lepää, katselee pilven reunalta. Jäin yksin, kukaan ei käperry viereeni, nuku sylissäni, kävele perässäni. Joka ilta istun rapulla odottaen että muru tulisi, niinkuin aina ennen. Mutta ei, olen yksin.
Kuka nyt minut pitää hengissä kun olen luovuttanut. Syy elämiseen kuoli. Mikään ei enään tunnu miltään, olen kuin zombi. Odotan vain pois pääsyä.
Elä hätäile, tulen pian perässä.

Lepää rauhassa rakas <3 Ikävöin sinua liikaa, sydämmeni on nyt tyhjä. Olit elämäni valo, syy jatkaa eteenpäin. Pieni pala kerrallaan kuolen pois. Nyt jäljellä on enää kuori.