Sivut

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kuinka kauan täytyy jaksaa?

Kuinka paljon minun täytyy jaksaa? Entä jos en enää halua? Olen luovuttanut, en jaksa, en halua.


Mikään ei enää tunnu miltään, en välitä. En kiinnostu mistään, toimin kuin robotti.
Herään aamulla ajatukseen, miksi heräsin, miksen nukkunut pois? Mutta pakko nousta, hoitaa hevoset, tehdä työt. Joka päivä sama kaava, nousen, syötän hevoset, juon kahvin, vien ne ulos, siivoan karsinat, otan ne sisälle, menen nukkumaan. En saa enää mistään hyvän olon tunnetta, millään ei ole väliä.

Haluaisin viiltää, syvälle, syvemmälle kuin ennen. Mutta sekään ei tunnu miltään, tuijotan vain verivanaa ilman sitä hyvän olon tunnetta. Haluan tehdä jotain pahempaa, murtaa luita, jotain.


Äänet käskevät minua toimimaan, viiltämään, kuolemaan. Ne haukkuvat minua, syyttävät ja minä uskon.  Joka ilta, tumma hahmo seisoo takanani, tuijottaa ja odottaa että nukun pois. Sekin haluaa minun kuolevan.

Olen luovuttanut, en enää pysty muodostamaan edes järkevää tekstiä.

6 kommenttia:

  1. Veljelläni on todettu myöskin masennus, ei tee mieli käydä koulussa (amiksessa), ei pidä yhteyttä tuttaviin, kavereihin (ehkä jo entisiin), sukulaisiin. Harvemmin vastaa kun yritän soittaa. Tukena veljellä kuitenkin on perhe, ja siskona tekisi mieli juurikin sanoa hänelle että nyt tartut itseäs niskasta kiinni ja teet jotain etkä vain sulkeudu ja ole vastaamatta puheluihin vaan päästä meidät sun lähelles! Uskon että sullakin on sellaisia ystäviä jotka ajattelevat samallalailla, mutta ei tuollaista uskalla toiselle mennä sanomaan kun itsellä ei masennusta ole niin ei voi tietää miltä se tuntuu kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa enää.. mutta pointtini on se, että vaikka et millään jaksaisi, on olemassa ihmisiä joilla on samanlainen tilanne elämässä ja hyvin monta sellaista jotka välittävät tuntemattomistakin ihmisistä niin paljon... ethän tee mitään harkitsematonta, nyt kun blogiasi luin tiedän edes hiukan elämästäsi sellaisena kun itse siitä kerroit, vaikka en tunnekkaan sua, tuntuu kuin olisit elämässäni edes netin välityksellä. . Anteeksi sekava kommenttini mutta oli pakko jotenkin kertoa että kyllä susta välitetään ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella ihanasta kommentista, sait hymyn nousemaan kasvoilleni <3 Mukava kuulla että sinua kiinnostaa elämäni, ja kirjoitit pitkän kommentin.
      Toivottavasti veljesi saa apua, itse sitä on vaikea hakea mutta muutkin voivat sen tehdä, niinkuin minun kohdallani ! Netistä kannattaa tutkia teidän alueen "matalan kynnyksen" paikkoja, ja ilmaista sinne huoli. :) Olet upea sisko veljellesi, kannat huolta mutta harkitset sanojasi. Jaksamisia sulle!

      Poista
  2. Tällaisia postauksia lukiessa tulee aina niin surku, haluaisin vain tulla antamaan sinulle halin ja sanoa, että kaikki kyllä järjestyy! <3 Älä luovuta ja muista tukeutua niihin, jotka ovat sinulle läheisia, voimahali <3


    ❤: Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kiitos ihanasta kommentista :) kyllä täälä vielä yritetään etiäpäi ryömiä.

      Poista