Teräksellä kirjoitat, vihan ihollesi

Tämä postaus liittyy viiltelyyn, älä lue tätä jos et asiasta halua mitään tietää, en myöskään halua yllyttää ketään viiltelemään.

                                                  ~~~~~~


Olin taas pari kuukautta viiltämättä, kunnes se paha olo iski illalla enkä saanut unta lääkkeistä huolimatta. Väittelin itseni kanssa siitä että viillänkö vai en. Lopulta annoin sille pirulle vallan, koristaa ihoani lisää.
Nyt omistan taas muutamat arvet enemmän. Mutta tehtyä ei saa enää tekemättömäksi, vaikka mietinkin miksi tein niin taas. Elän arpieni kanssa loppu elämän, eikä ne mihinkään lopullisesti häviä. Vain kaksi ihmistä tietävät missä kunnossa käteni nyt ovat, mutta he eivät välitä. Olen piilottanut ja salannut asian kaikilta muilta. Mutta miten ensi kesä? Silloin kaikki näkevät arvet.

Nyt kun pääni taas toimii edes vähän positiivisesti, ajattelin tulla kirjoittamaan viiltelystä. Vaikka siitä on nyt monissa blogeissa nyt ollut. Mutta en aijo kirjoittaa itse viiltelystä, vaan asiasta jonka koen omalla kohdalla vielä suuremmaksi ongelmaksi. Niiden "hoidosta".

Tiedän aika paljon haavan hoidosta, koulutukseni takia. Mutta omalla kohdallani heitän kaiken romukoppaan, en tiedä miksi. Ehkä syynä on alitajuntaisesti satuttaa itseäni lisää, antamalla haavojen tulehtua, sekä edesauttamalla sitä.

Ne terät millä viillän ovat likaisia, usein käytettyjä. Ne pyörivät millon missäkin, tallissa, meikkien seassa yms. Saatan viiltää monta kertaa samaan kohtaan, annan hetken terän pyöriä pöydällä ja jatkan. Siinä vaiheessa kun olen tyytyväinen jälkeen, tuijotan vain vertavaluvaa kättä. Lopulta heitän siihen kääreen päälle ja sillä hyvä. En putsaa niitä mitenkään, ja mikä nyt ehkä pahinta se kääre minkä laitan on TODELLA likainen, olen käyttänyt sitä vuosia. Milloin missäkin säilytettynä, sängyn alla, lattialla välillä koirat repivät sitä. Se ei siis ole millään tavalla hygieeninen.

Seuraavana päivänä revin kääreen irti, sillä ainahan se tarttuu kiinni kun veri kuivuu. Lopputulos on sama kuin lähtötilanne, kaikki haavat repeytyvät auki uudelleen. Tässävaiheessa heitän joko kääreen takaisin tai teippaan siihen jonkun lapun. Minulla on myös paha tapa repiä haavoja sekä ruvet niistä, jolloin parantuminen on todella hidasta.
Mutta minulla on tainnut olla tuuria matkassa, sillä mitään "pahempaa" ei ole tapahtunut ainakaan vielä. Pahimmat ja syvimmät viillot, jotka ovat jo 4 kuukautta vanhoja, eivät ole vielä läheskään parantuneet. Punoittavat rajusti ja kutisevat. Ja fikuna minä tietenkin raavin ja revin niitä.

Toivottavasti itsekkin opin joskus myös putsaamaan haavat, ellen pääse viiltelystä eroon. Täytyy varmaan käydä apteekista ostamassa tarvikkeita, ja ehkä jopa käyttää niitä. Sillä ne kaikki bakteerit mitä vereen päätyy, aiheuttavat vain ongelmia.

Itselläni viiltely alkoi pintanaarmuista, kukaan ei välittänyt olin vain huomiohuoraaja. Nyt tilanne on pahentunut paljon, haavat ovat todella syviä. Pintanaarmut eivät enää riitä. Haluan painottaa sitä että jos ystäväsi, tuttusi yms. vahingoittaa itseäsi niin puutu siihen, kerro jollekkin !