Piiloudu, olethan hullu !

Ajattelin kerrankin tulla kirjoittamaan ihan aiheesta, mikä itseäni ainakin koskettaa ja sunnattomasti ärsyttää !

Te jotka olette sairastaneet sairastatte tai muuten kamppailette masennuksen ja pahan olon kanssa, olette varmasti joutuneet tähän törmäämmän. Eli ihmisiin joiden mielestä masennus, tai muu mielenterveys häiriö on niin hirveä asia ettei siitä saa puhua, koska silloin ihminen leimataan. Itselleni on usein ihmiset sanoneet, ettei kannata huudella tuosta diagnoosista, silloinhan sinut leimataan hulluksi ! Miksi en saisi sanoa? Jos minulla olisi jokin fyysinen sairaus, olisi se iha normaalia, siitä saisi puhua. Mutta psyykkinen sairaus on yhä monille mörkö, tässä asiassa monet ovat vielä vanhoillisia, vaikka asia on valitettavan yleinen myös suomessa. Masennus, skitsofrenia, paniikkihäiriö yms. ovat yhtä lailla sairauksia kuin esim. syöpä. Syövässä syöpäsolut tuhoavat ja vahingoitavat ihmistä, masennuksessa taas ihminen itse tuhoaa itseään pikkuhiljaa. Syöpää siarastavia ei kuitenkaan leimata syöpäläisiksi tai muutenkaan heitä kohtaan ei käyttäydytä sen kummemmin. Itselleni tulee tälläisestä vähättelystä ja häpeilystä sellainen olo että olen huono ihminen, ja sairauteni on oma vikani. Monet puhuvat myös siihen sävyyn kuin sairaus olisi vain teko syy, eli oikeasti hakisin vain huomiota. Mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.
Nykyään tulee kyllä ohjelmia mielenterveys häiriöistä, mutta ohjelmat ovat ainakin itselleni sellaisia mitä ei tulisi mieleenkään katsoa. Mutta asia on sellainen että siitä pitäisi puhua, sen pitäisi olla sallittua. Eikä se ole häpeä, ei kenellekkään. Itseäni inhottaa myö tälläiset kommentit mitä usein saan kuulla jos pahasta olosta satun puhumaan, ota itseäsi niskasta kiinni, älä valita vaan tee jotain. Olen monille yrittänyt selittää, että tuollaiset kommentit sattuvat, eivätkä auta. Mutta nämä ihmiset eivät ymmärrä mitään psyykkisistä häiriöistä, heidän mielestään vika on vain minussa ihmisenä, tätä on vaikea muotoilla sanoiksi, mutta ehkä ymmärrätte mitä haen takaa.

Kaikki te jotka sairastatte jotakin psyykkistä sairautta, olette hyviä juuri tuollaisena. Voitte huutaa vaikka koko maailmalle että teillä on psyykkinen sairaus, kenelläkään ei ole oikeutta vähätellä tai hävetä teitä. Muistakaa se !

Tähän asiaan hieman liittyen toivoisin myös kaikilta teiltä jotka tietävät tai näkevät ystävän, tutun, sukulaisen tai ihan kenenvaan voivan pahoi, käyttäytyvän itsetuhoisesti yms. nii auttakaa häntä, puhukaa, kertokaa jollekkin, ihan mitä vaan. Mutta älkää IKINÄ jättäkö yksin. Minut jätettiin aluksi yksin, täysin yksin. Mutta vihdoin eräs kaverini meni kertomaan terkkarille. Vaikka asia ei siitä mihinkään johtanut, niin koin että joku välitti minuta.

Tällä asialla en sitten halua vähätellä ketään, en fyysisistä ongelmista kärsiviä enkä psyykkisistä. Tämä on vain minun mielipiteeni !

Itse en häpeile enää nykyisin asiaa myöntää vaan sanon sen ihmisille suoraan, toivoen että ehkä joku ymmärtää oudon käytökseni joissakin tilanteissa paremmin. On tietysti ihmisä jotka eivät asiasta tiedä, esimerkiksi en mummolleni ole asiasta maininnut sillä tiedän ettei hän sitä ymmärtäisi. Asiaan toki on vaikuttanut myös se etten ole hänen kanssaan paljoa tekemisissä.
Jotkut ymmärtävät ja ovat kiinnostuneita, jotkut eivät välitä ja jotkut häpeävät.

~~~~~

Ajattelin vielä lisätä perään hiukan kuulumisia. Sillä minulla on mennyt nyt ihan ok, olen ollut viiltämättä jo hieman yli viikon, mikä on minulle paljon ! Myös ahdistus ei ole tullut kylään kuin iltaisin, silloin kyllä pahana mutta siitä on selvitty. Onhan noita huonoja hetkiäkin ollut, mutta nyt voin sanoa että menee hyvin ! :)

Mitä teidän uuden vuoden alkuun kuuluu? :)