Pari viikkoa ehdin jo uskoa ja toivoa että voitan tämän. Kerrankin minulla menee asiat hyvin, kuntouttavassa työtoiminnassa on mukavaa, terpaia säännöllistö ja tutut työntekijät tukena.
Mutta sehän olikin liian hyvää jatkuakseen pidempään.
Nuorisopsykiatrian lääkärini tulee vaihtumaan vuoden loppuun mennessä
Minun tuki ja turva, kissani, kuoli. Minulla on liian kova ikävä murusta, istun joka ilta rapulla ja odotan. Jospa se tulisi?
.jpg)
Kuntouttava työtoiminta vaihtoi nimeään ja henkilöstöä. Olen täysin tyhjän päällä, kukaan ei inffonnut minua. Minne saikkulaput, kenelle soitan jos asiaa? Kukaan ei kysynyt miten minulla menee, lätkäsivät lapun pöytään, nimi tuohon ja voit mennä jatkamaan hommia. Ketään ei kiinnosta minä, heidän asiakkaansa, kunhan vaan heidän homma pyörii ja palkka juoksee.
Psykiatrini jäi lomalle, seuraava aika vasta elokuussa. Jaksanko niin pitkään? Vaikka en hänelle puhu suoraan, hän tuntee minut jo kymmenen vuotiaasta asti, ja osaa lukea minua. Voin luottaa häneen.
.jpg)
Olit kommentoinu edelliseen blogiini että tahdot lukijaks uuteen. Mulla on toistaseks julkinen nyt, vaihtuu lähipäivinä salaiseks. Mutta siis osoite: http://pipipaaa.blogspot.fi/ ja kiitti tästä osotteesta liityn lukijaks. :)
VastaaPoistaEn oo vielä ehtiny lukea tätä läpi juurikaan mutta luen kyllä ja ois kiva joskus vaihtaa ajatuksia. :)
Kiitos, toivottavasti saan blogin salaiseksi muututtuakin jatkaa lukemista :)
PoistaAjatusten vaihto kuulostaa mukavalta ! :)